MeJä-SM 5. Hyvä Pete ja Tarmo

8.11.2019




”Tästä koirasta ei IKINÄ tule jälkikoiraa, ei vaikka kuinka haluaisin!”

Se oli Peten ensimmäinen ajatus, kun Tarmon, nyt 6v, kanssa tehtiin ensimmäisiä verijälkiharjoituksia sen ollessa noin 9kk, koiran nenä ei kertaakaan käynyt maassa verijäljellä. Tarmo ei todellakaan ollut synnyn-näinen jäljestäjä eikä nuorena osoittanut juurikaan taipumuksia maa-vainuiseen jälkityöhön. Sorkan se kyllä haistoi metsästä pitkienkin matkojen päästä, mutta haku olisi ollut sen luontainen tapa löytää sorkka. Niinpä se jälkiliinassa sekopäisesti poukkoillen ja säntäillen koitti haulla ja ilmavainulla juosta suoraan sorkalle verijäljestä, kulmista ja makuista välittämättä.

MeJä-kokeisiin Tarmo pääsikin alkuun vain koska sen omistaja oli innostunut lajista ja kokeissa käymisestä. Kokeissa käytiin tarkastelemassa sen hetkistä tasoa, jotta tiedettiin, mikä on seuraava harjoiteltava asia. Alkuun se oli ylipäätään pysyä jäljellä ilman hukkia, sitten harjoiteltiin makuiden merkkausta, katkokulman selvittämistä ja taas makuiden merkkausta. Eli aina sitä osa-aluetta, joka treeneissä tai kokeissa sujui heikoimmin. Noin kolmisen vuotta sitten Tarmolla alkoi lamppu syttyä jälkityöhön ja nenä pysyä maassa sen aloitettua haavakko- ja kolari-hirvieläinten jäljestyksen. Koira sai niissä tehtävissä itseluottamusta ja ongelmanratkaisukykyä, omistaja taas sai luottamusta koiraansa. Tarmo on kovan ulkokuoren alla hyvin ohjaajapehmeä koira, joka reagoi voimak-kaasti isännän mielenliikkeisiin. Hyvän yhteistyön rakentaminen Tarmon kanssa onkin ollut todella tärkeää paitsi elämää yleensä, myös mejäilyä ajatellen.

Menestys kokeissa ei ole ollut Tarmon kanssa mejäilyssä koskaan tärkeintä, vaikka Pete myöntääkin, että on toki mukavaa saada koejäljeltä hyvät pisteet. Se kertoo, että on harjoiteltu oikeita asioita ja koiralla on moti-vaatio kohdallaan. Näitä asioita kun on joutunut paljon Tarmon kanssa pohtimaan ja välillä täysin nappisuoritus koejäljellä on viime hetkillä kaatunut johonkin kömmähdykseen. Aina se on kuitenkin saanut tuloksen kokeesta, pisteiden määrä vain on vaihdellut.

Tämä kesä meni MeJä-rintamalla Tarmon kanssa todella hienosti ja jossain vaiheessa Pete pohti vaatimattomasti, että jos siltä näyttää, niin Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuteen lähtee ilmoittautuminen. Jo piirinmestaruuteen pääseminen oli mahtava saavutus chessin kanssa ja sinne lähdettiin melko nöyrin mielin katsomaan mitä tuleman pitää. Ja niin vain Tarmo nuuski kokeen parhaan tuloksen. Ensimmäistä kertaa koskaan oli siis chesapeakelahdennoutaja lunastanut pääsyn MeJän SM-karsinta-kokeeseen missä se myös teki onnistuneen suorituksen ja pääsi osallistu-maan vielä sunnuntain finaaliinkin! Tuntui kuin Tarmo olisi ollut paikalla SM:ssä edustamassa kaikkia chessejä ja kun karsintakokeen tuloksia lauantaina luettiin, oli MeJä-hengen mukaisesti ilo chessin pääsystä finaaliin kaikkien yhteinen! Monta asiaa pitääkin mennä täysin kohdilleen, jotta SM-MeJän finaaliin asti koirakko pääsee ja tänä vuonna Tarmo todellakin näytti parastaan.

Erinomaisesti sujuneen MeJä-koekauden päätyttyä Tarmon jälkivarusteita ei tänäkään vuonna pakata odottamaan ensi kesää. Juuri nyt on se aika vuodesta mitä varten on taas yksi kesä treenattu, sorkanjälkiä metsät täynnä ja jahdit käynnissä. Ja koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mejäily siis jatkukoon!

-- Sara Lukkala --