ROTU

Chesapeakelahdennoutaja (Chesapeake Bay Retriever) on kotoisin USA:n koillisosassa sijaitsevalta Chesapeakelahdelta ja on ainoa Amerikkalainen noutajarotu. Kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Chesapeakelahdelle, he tulivat seudulle jossa tuntui olevan ehtymätön määrä vesilintuja.
Maanviljelyn lisäksi metsästys muodostui merkittäväksi elinkeinoksi, joten oli ensiarvoisen tärkeää, että kaikki ammuttu riista saatiin talteen.

Tätä tarkoitusta varten ryhdyttiin 1800-luvun alussa toden teolla jalostamaan koirarotua, joka sopisi seudulla vallitseviin varsin vaikeisiin metsästysolosuhteisiin. Koiran tuli olla innokas, peräänantamaton noutaja, joka pystyisi työskentelemään kylmässä, usein myrskyisessä vedessä tuntikausia väsymättä. Toisaalta sen tuli olla omistajaansa ja perheeseensä kiintynyt niin että se pysyisi mielellään kotona, eikä lähtisi vaeltelemaan. Sen tärkeänä tehtävänä oli vartioida ja puolustaa omistajaansa sekä tämän omaisuutta.

Chesapeakelahdennoutaja ei juurikaan ole muuttunut noista ajoista, ei ulkonäöltään eikä luonteeltaan ja on onnellisimmillaan, kun se saa elää perheenjäsenenä ja ennen kaikkea metsästystoverina. Sellaiseksi se aikoinaan muokattiin, sellainen se on vielä tänäänkin ja sellaisena sen myös tulisi pysyä.

ULKOMUOTO

Chessie on rakenteeltaa voimakas, mutta ei raskas. Säkäkorkeus on uroksilla 58-66 cm ja paino 29-36 kg, nartuilla säkäkorkeus on 53-61 cm ja paino 25-32 kg. Rintakehä on syvä ja pyöreä, eturinta leveä.
Raajat ovat voimakkaat ja koira on hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Selkä on vahva ja selkälinja joko suora tai takaosaa kohti nouseva, eli koira on takakorkea.

Kaula on voimakas. Kallo on leveä ja pyöreä, otsapenger keskivoimakas. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja melko pienet. Kuono on voimakas, samoin leuat. Huulet ovat kuivat. Silmät ovat hyvin kirkkaat, keltaiset tai meripihkan väriset.
Ranteet ovat taipuneet, tassut voimakkaat, varpaat pitkät ja tassuissa on luonnollisesti räpylät. Tassut muistuttavat voimakasta jäniksenkäpälää. Lantio on melko loiva ja häntä, joka on melko matalalle kiinnittynyt, ylettyy kintereeseen.

Tärkeimpiä yksityiskohtia chesapeakelahdennoutajan ulkomuodossa on kaksikerroksinen turkki. Karvapeitteen tulee olla paksu ja vettä hylkivä. Se muodostuu hienosta, pehmeästä ja erittäin tiheästä alusvillasta sekä karkeasta ja laineikkaasta päällyskarvasta. Turkki on rasvainen, vaikka koira ui tuntikausia, sen iho ei kastu. Kun chessie uituaan ravistelee, sen tulisi tuntua ainoastaan kostealta.
Turkki ei vaadi sen kummempaa hoitoa. Karvanlähtö aikana koiraa voi harjata tai sukia, pesua tulisi välttää, sillä se vie rasvan turkista.

Chesapeakelahdennoutajan tulee olla mahdollisimman luonnollisen värinen. Väriskaala ulottuu vaaleasta kuloheinästä punertavaan ja tummanruskeaan, näin se sulautuu täydellisesti ympäröivään maastoon metsästystilanteessa. Valkoista väriä chessiellä saa olla pienen läikän verran rinnassa, varpaissa ja vatsassa, mitä vähemmän sitä on, sen parempi. Mustaa väriä chessiessä ei ole lainkaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki chesapeakelahdennoutajan rakenteessa on tarkoituksen-mukaista sen tehtävää ajatellen. Koira jaksaa kantaa raskaita lintuja pitkiä matkoja, liikkuen kevyesti ja sulavasti sekä maalla että vedessä.

LUONNE

Chesapeakelahdennoutaja on yhden ihmisen ja perheen koira, jonka luonteesta löytyy vastakkaisia piirteitä. Se on erittäin älykäs koira, joka toisaalta on peräänantamaton ja hyvin itsenäinen mutta taas toisaalta erittäin miellyttämishaluinen ja herkkä. Kun tähän vielä liitetään voimakas halu vartioida ja suojella perhettä ja omaisuutta, on ymmärrettävää että chessien kasvattaminen ja kouluttaminen on varsin vaativa ja haasteellinen, mutta myös antoisa tehtävä.

Chessiepennun tapakasvatuksen ja myöhemmän lajikoulutuksen on oltava erittäin määrätietoista, mutta ystävällistä. Erään amerikkalaisen chesapeake-kasvattajan sanoja lainaten: "Kovat otteet ja karjuminen eivät chessietä koulutettaessa johda minkäänlaisiin tuloksiin. Ainoastaan olemalla koiralle ystävällinen, pyrkimällä ymmärtämään sen luonnetta, sekä kunnioittamalla sen kykyjä ja älykkyyttä, päästään hyviin tuloksiin". Tällaisen kohtelun chessie palkitsee moninkertaisesti kiintymyksellään ja toveruudellaan, sekä ennen kaikkea innokkuudellaan tehdä työtä omistajalleen.

Chesapeakelahdennoutaja ei missään tapauksessa sovi "machomiehille" eikä tasa-arvon nimessä myöskään "machonaisille". Vaikka chesapeakelahdennoutaja jalostettiin nimenomaan metsästyskoiraksi, se sopii aivan hyvin myös aktiiviselle ihmiselle harrastuskoiraksi. Se tarvitsee paljon liikuntaa, mutta myös runsaasti aivovoimistelua.
Aikuinen chessie on rauhallinen koira, joka suhtautuu välinpitämättömästi vieraisiin ihmisiin ja koiriin puolueettomissa tilanteissa. Ne ihmiset jotka se on hyväksynyt ystävikseen, saavat sen sijaan nauttia chessien heille osoittamasta suosiosta ja ystävällisyydestä runsain mitoin!

Noutaminen on chesapeakelahdennoutajan rakkain tehtävä. Tähän on varauduttava niin kotioloissa, kuin koiran kanssa ulkoiltaessakin. Chessieperheessä saatta käydä niin, että sohvalla istuva parhaimpiinsa pukeutunut arvostettu vieras yhtäkkiä saakin suoraan syliinsä kuraiset päällyskenkänsä, ihan vain ystävyyden osoituksena chessien puolelta. Maastossa liikuttaessa saa chessien omistaja monesti käteensä toimitettuna kaikenlaista "riistaa", alkaen kaupungin puistikosta löydetystä kuolleesta päästäisestä päättyen metsästä löydettyyn vanhaan hirven pääkalloon.